#18 - Metalliset lautasliinapidikkeet

Laatutavaraa vaan pukkaa kaappien pohjalta. Tänään lähtevät liikenteeseen nämä messingin/kullan/jonkun ruosteisen metallin väriset lautasliinapidikkeet. No kyllä näissä taitaa vähän sitä ruostettakin olla. Renkuloita on täysi tusina elikkäs yhteensä 12 kappaletta.

En ole itse koskaan pitänyt näitä missään esillä, ovat maanneet pussissaan komeron pohjalla. En löytänyt viivoitinta, mutta arvelisin halkaisijaksi noin 4 cm. Näihin minulla ei ole mitään erityisempää tunnesidettä, en edes muista mistä olen nämä saanut. Voi olla, että äiti on käskenyt kirpparille viemään - mene ja tiedä.

#17 - Valkoiset juhlakengät

Nää kengät on niiiiiiin älyttömän söpöt mun mielestä, että en kestä! Itken näistä luopumista varmaan oikeesti viikkokausia! Olen arponut näiden kanssa nyt jo pidempään, mutta nyt viimein tsemppasin itseni luovutukseen. Miksi sitten luovun näistä, jos ovat niin ihanat? Yksinkertaisesti siitä syystä, että nämä eivät mahdu jalkaan!

Yleensä pukimista puhuttaessa tuo ei ole mikään este, sillä aina voi uskotella itselleen laihduttavansa jonain kauniina päivänä. No vaikka kuinka laihduttaisin, jalkojani tuskin saan pienennettyä. Ostin nämä kengät joskus alennusmyynnistä. Ei minua silloin häirinnyt se, etten niillä oikeasti pysty kävelemään - riitti kunhan jotenkuten sain sullottua varpaat sisään.

Nämä ovat tosi hyväkuntoiset, käytetty vain pari hassua kertaa. Kokomerkintä on 38, mutta minun mielestäni ovat kyllä vähän pienenlaiset. Niin, minulla on vähän hassut jalat: 39 koon kengät ovat liian isot ja 38 liian pienet. :)

#16 - Hiustenkuivain

Lupasin ja vannoin heittää vanhan hiustenkuivaajan mäkeen, kun ostin uudemman ja paremman. Mutta arvatkaas, mikä siellä vieläkin kylppärin kaapeista tilaa vei!

Tämä on ihan perustoimiva peli, ei syökse tulta tai mitään muutakaan ikävää. Rowenta-merkkisessä kuivaimessa näyttäisi olevan kaksi asetusta: vähän hiljaisempi ja vähän kovempi puhallus. Puhallukset ovat molemmat ihan yhtä kuumia, ei tässä mitään kylmäpuhalluksia tai muita hienouksia ole. Hakekaa joku tämä pois!

#15 - vaellus(?)kengät

Sain nämä kengät vuosi/pari sitten äidiltäni, joka sai ne siskoltani. Koitin itse käyttää näitä hetken aikaa viime talvena talvikenkinä, mutta olivat minulle liian liukkaat ja isot, eivätkä ollenkaan minun makuuni. Vaikka käytön jälkiäkin aika paljon näkyy, en ole viitsinyt heittää näitä pois, koska ovat kuitenkin laadukkaat kengät. Ja ehkä jonain päivänä alkaisin pitämään tällaisista. Tai ehkä vaikka lähtisin joskus vaellukselle. Yeah right! :D

Kengät ovat Wolverine-merkkiset ja niistä löytyy GORE-TEX -merkintä. Väriltään mustat, kooltaan 39.

#12, 13 ja 14 - Juhannuksen luovutukset kerralla

Ihan kohta lähden juhannuksen viettoon, enkä aio notkua koneen äärellä muutamaan päivään. Siitä syystä yhdistänkin tämän päivän luovutukseen myös huomisen ja varmuuden vuoksi sunnuntainkin romut.

Ajattelin olla monipuolinen ja laittaa kertalahjoitukseen vähän toisitaan eriäviä tavaroita. Tänään lähtee siis:

#12 - Puiset ruusut (3kpl)

Nämä ihanaiset ikikukkaset sain joskus joksikin lahjaksi. En voi kuollaksenikaan muistaa keneltä ja minkä kunniaksi. Saattaisi olla ylioppilaslahja... no, en osaa sanoa. Ruusut on siis valmistettu puusta, kukat punaisia, varret ja lehdet vihreitä - kuten kyllä kuvasta näette. Pidin näitä pitkään maljakossa kirjahyllyssäni, joten nämä ovat saaneet levätä oikein mukavasti, eivätkä ole joutuneet komeroni puristuksiin. Saavat nyt lähteä, sillä eivät kyllä ole minun makuuni ollenkaan, mutta kun sitä lahjaa ei vaan saisi heittää pois!



#13 - Cujo-VHS

Tämä on oikeasti tosi hyvä elokuva! Stephen Kingin mahtavasta kirjasta tehty filmatisointi. Video on englanniksi, ei tekstityksiä. Olen ostanut tämän joskus kirpparilta ja katsonut varmaan sata kertaa. Hyvä leffa, mutta en minä sitä tule enää videokasetilta katsomaan.






#14 - Nahkakengät

Sain nämä kengät joskus 10 vuotta sitten isosiskoltani käytettyinä. Eivät ne oikein ole olleet minun tyyliäni koko tuon 10 vuoden aikana, olen käyttänyt niitä lähinnä satunnaisissa hautajaisissa. Nämä ovat ihan hyväkuntoiset, tietenkin käytön jälkiä löytyy, mutta ovat ehjät ja varmaan pienellä puhdistuksella olisivat jollekin oikein kivat. Ovat myös minulle vähän liian isot, koko on siis 39.

#11 - SeaQuest -VHS

Olen ehkä maailman muutosvastarintaisin ihminen. Ihan sama kuinka paljon parempi uusi suunta on, on se varmasti ihan pyllystä minun mielestäni. Yksi esimerkki aiheesta on VHS-kasettien korvaaminen DVD-levyillä. (Ja kukaan ei sit muistuta mistään blu-ray:sta! Niihin en varmasti siirry!;))

Vielä muutama vuosi sitten minulla oli ihan älytön pakkomielle VHS-kasetteihin. Olin sitä mieltä, että en varmasti koskaan siirry katsomaan elokuviani DVD:ltä, aivan täysin turhaa hömpötystä koko touhu. Kun toiset jo haaveilivat vieläkin uudemmasta ja paremmasta standardista, ostelin minä kirppotoreilta ja alennusmyynneistä kaikki löytämäni videokasetit. Siipalta tuli alkuun ivallisia kommentteja, sittemmin tuskaisia "mihin nää muka mahtuu" -kysymyksiä.

No eihän ne sitten enää mahtuneetkaan, ja niin jouduin minäkin siirtymään digiaikaan. Myin kokoelmani kirpparilla muille hölmöille hamstraajille, mutta siitä huolimatta näitä edelleen pyörii nurkissa. Ensimmäisenä siis eroon tästä: SeaQuest DSV - Pinnan alla lepää tulevaisuus.

#10 - Ugg-kopiot

Viime talvena minunkin piti päästä mukaan Ugg-villitykseen. En kuitenkaan raaskinut satsata aitoihin, vaan ostin tällaiset mukaelmasaappaat lähimarketin alelaarista. Taas tuli todistettua surullisen kuuluisa neuvo oikeaksi: köyhän ei kannata ostaa halpaa. Kengät olivat kyllä ihan kivan näköiset, mukavat jalassa ja vielä lämpimätkin, mutta kestäviksi en voi sanoa. Joku voisi nyt heittää "I told you so" -kommentit kehiin ja kysyä, mitä sitten oletin alle kahdenkympin popoilta. No kyllä minä totta puhuen odotin niiden kestävän läpi yhden talven.

Mutta toisin kävi. Heti lumien tultua huomasin, että näillä popoilla on sitten turha tarpoa hangessa - kastuvat nimittäin heti läpimäriksi. Päälikangas ei pidä lainkaan kosteutta, vaan päästää sen heti läpi. Pian kengät näyttivätkin jalassa lähinnä kumisaappailta, kun pinta kiiltävän märkänä tarvoin menemään. Välillä piti pysähtyä puristamaan liiat nesteet pois, ettei jalkojen nostelu äitynyt liian raskaaksi. :P No, tämän asian kanssa olisin vielä voinut elää, olisin voinut käyttää kenkiä vain kaupungissa, auratuilla teillä. Mutta ehkä kuukauden käytön jälkeen pohjiin ilmestyi kosteuden kivasti läpipäästäviä reikiä.

Ja jos ei tässä ole vielä tarpeeksi viimeiseksi pisaraksi, niin nämä kengät ovat vieläpä ihan älyttömän liukkaat lumisella tai jäisellä pinnalla. Minunkaltaiselleni "kaadun joka talvi n. 700 kertaa) kömpelykselle se ei oikein sovi. Joten niinpä ostin uudet talvikengät, mutta silti en voinut näitä heittää pois. En voi itsekään oikein ymmärtää, että miksi. Ehkä lumi ei ensi talvena olekaan märkää? Tai jää liukasta? Öh...

Jos joku tämän avautumisen jälkeen nämä itselleen haluaa, niin saa kyllä. Käyttö omalla vastuulla. Niin ja koko oli 38/39.

#9 - Kasa elimiä

Tänään luovutukseen pääsee taas vuosikymmen sitten Tiimarista tehty superalelöytö: läjä eri elimiä muistuttavia örvelöavaimenperiä. Veikkaan, että elettiin vielä vanhaa kunnon mummonmarkka-aikaa, kun tämän (ei yhtään!) turhan ostoksen tein. Jos en ihan väärin muista, maksoivat elimet markan kappaleelta. En tietenkään voinut ostaa vain yhtä kappaletta, kun kerran halvalla saa; luonnollisesti minun piti tyhjentää koko laari kerralla. Ja aivan yhtä luonnollisesti minun on pitänyt säilyttää näitäkin kaapissa kaikki nämä vuodet - ihan kuin keksisin vielä joku päivä käyttötarkoituksen kymmenelle hirviö-sisäelin-avaimenperälle!

Pitkällä matikalla laskettuna avaimenperiä on oikeasti kahdeksan kappaletta. Sydämenmuotoisia on yhteensä neljä, korvia kaksi ja silmää ja jalkaa kumpaisiakin vain yksi kappale. Kuten kuvasta voi päätellä, olen yrittänyt kaupata näitä kaunokaisia euron kappalehintaan kirpputorilla - menestyksettä. Joten nyt nämä keräilyharvinaisuudet saavat luvan löytää uuden kodin jonkun toisen hamstraajan nurkista. Mielellään luovuttaisin koko kasan kerralla uudelle omistajalle, mutta jos kukaan ei koko läjää huoli, saa yksittäisiäkin pyytää. Ja jos kukaan ei näitä ihania namikoita halua (voiko se muka olla mahdollista), mihin ihmeeseen minä nämäkin taas heitän? Apua!

#8 - Toinenkin karvapeitto

Tänään luovutukseen pääsee toinen vuosikausia vaalittu karvapeitto. Tämäkin päiväpeite on lahjana saatu reippaasti yli 10 vuotta sitten. Miksi kaikki haluaa antaa mulle lahjaksi jättimäisiä päiväpeittoja? Enhän mä edes koskaan petaa sänkyä! No niin, ehkä juuri siksi.

Tykkäsin tästäkin peitosta oikeasti tosi paljon silloin muinoin, kun sen sain. Sittemmin peitto on lojunut kaapintäytteenä vuosikaudet. Ja tarkoitan kaapintäytteellä sitä, että tämä yksilö on kyllä vienyt sen yhden kaapin ihan kokonaan itselleen, sen verran muhkea on.

Nyt on sitten viikko takana tavaroista luopumista ja täytyy kyllä sanoa, että en ole hetkeäkään katunut päätöstä. Tavaraa pursuaa sen verran joka puolelta, että välillä olen jopa harkinnut luopuvani jonain päivänä vaikkapa "säkillisestä romuja". ;) No, katsotaan miten tilanne kehittyy.

#7 - Todella kulunut paistinpannu

Tämä Tefalin laatupannu on ensimmäinen ikioma paistinpannuni. Isäni osti sen minulle aikanaan, kun muutin pois kotoa opiskelija-asuntooni. Pannu oli silloin todella hieno ja kallis, ainakin minun näkökulmastani. Isäkin vannotti vaalimaan pannua, jotta ei mene kallis satsaus hukkaan. Niinpä olen käyttänyt pannua aktiivisesti aina tähän päivään saakka. Niin ja siitä kotoamuutostakin on aikaa jo (herranenaikakunaikarientää) 7 vuotta. No on meillä käytössä kolme muutakin paistinpannua, joten ehkä tämän voisi jo tässä vaiheessa hävittää, ennenkuin saadaan siitä syöpää tai jotain muuta inhottavaa seuralaista.

Olen kyllä jo parin vuoden ajan ajatellut pannun pois heittämistä, mutta joku sen on sitten aina vaan saanut jäämään kaappiin. Viimeksi esimerkiksi suunnittelin, kuinka voisin käyttää sitä jouluna piparkakkutaloa tehdessäni sokerin sulattamiseen, koska siinä hommassa helposti menee pannu pilalle - mutta tämähän on jo valmiiksi pilalla! Niin mutta milloin olen muka viimeksi tehnyt piparkakkutalon jouluna? Ja meillä on tosiaan ne kolme muutakin pannua, jotka nekään tuskin ovat ikuisia.

Jos joku vielä keksii tälle jotain käyttöä, niin saa sen kyllä. Kommenttia taas vaan tulemaan. Saa myös vinkata, miten tällainen kuuluu hävittää! Ongelmajätteeseen? Kaatopaikalle? Mä en tunnetusti ikinä heitä mitään pois, niin ei voi tietää! :P

#6 - Keltainen lautasliinateline

Tämä keltainen lautasliinateline on ostettu vuosia sitten Tiimarin alennusmyynnistä. Elettiin kuitenkin jo euroaikaa, sillä muistaakseni hintaa kapistuksella oli 50 senttiä. En ole pitänyt sitä pöydällä ainakaan 3 vuoteen, mutta poiskaan en ole saanut heitettyä. Olen säilyttänyt tätä rojua ehkä lähinnä siksi, että minulla ei ole ollut tilalle korvaavaa kapistusta. Mutta hei, kuka nyt ihan oikeasti _tarvitsee_ lautasliinatelinettä?! No itse en ainakaan ole tarvinnut vuosiin.

Teline on aika suuri, korkeus summittain mitattuna noin 18 cm ja leveys 23 cm, materiaaliltaan kovaa muovia. Luovutan tämän kalleuden oikein mielelläni jollekulle, pistäkää vaan kommentoiden!

#5 - Iso karvapeitto

Tämän ison kellertävänvaalean karvapeiton sain lahjaksi arviolta reilut kymmenen vuotta sitten. Koska peite oli lahja, en ole siitä voinut luopua. Silloin, kun peiton sain, oli se mielestäni ihanin ikinä! Sittemmin olen hiukkasen kyllästynyt karvaisuuteen ja kelmeän keltaiseen väritykseen. En jaksa kuollaksenikaan mitata peittoa tähän hätään, mutta itselläni se oli aikanaan 120 cm leveän sängyn päiväpeittona. Peitto on tehty ainakin parista palasesta, joten se ei ole ihan yhtenäinen kokonaisuus. Tämä on ihan ehjä ja kai se perussiistikin on. Tosin taisin joskus pitää sitä peräkärryn pohjalla suojuksena, mutta mitäs pienistä.

Tämä vie ihan sikana tilaa kaapista! Huh, kun olen huojentunut tästä luopumisesta! Jos äiti oot vieläkin sitä mieltä, että lahjaa ei saa heittää pois, säilytä omassa kaapissas! ;)

#4 - Maneki Neko

Tämä aasialainen kissapatsas on Wikipedian mukaan vaurauden vertauskuva, onnensymboli ja liiketoiminnan suojelija. Meilläpäin näitä nähdään yleensä aasialaisten putiikkien kassoilla ja näyteikkunoissa, mutta ainakin Singaporessa katti kuului joka kodin perusvarustukseen.

Toin siis onnenkissan matkamuistona itselleni vaihto-opiskelukohteestani Singaporesta reilu vuosi sitten. Kapistus ei tuonut minulle mammonaa eikä mainetta, vei vaan turhaa tilaa kaapin reunalta taas sekin. Tämä patsas ei ole kultaa, vaikka kovasti kiiltääkin. En tiedä voiko tätä oikeastaan edes kutsua patsaaksi, sillä materiaaliltaan se on lähinnä todella huonolaatuista rihkamamuovia. Koko kissan idea perustuu pariston voimalla vilkuttavaan käpälään, joka ei tällä yksilöllä enää heilu. Ja kyllä, olen koettanut vaihtaa patterin - ei auta.

En ole raaskinut heittää kisua pois aikaisemmin, koska se muistuttaa minua kaikista niistä ihanista Singaporen rihkamakaupoista, josta sai sikahalvalla kaikkea sikaturhaa tavaraa. Ehkä nyt on korkea aika heittää nuo muistot unholaan!

#3 - DVD-onnittelukortti

Tänään päätin luopua toivosta, että koskaan keksisin henkilöä, jolle tämän ah niin ihanan onnittelukortin antaisin. Olen säilyttänyt korttia jo useamman vuoden komeroni kätköissä. Löysin sen kerran postin alelaarista, taisi maksaa euron. Pakkaus sisältää siis kaksiosaisen kortin, kuoren ja DVD-elokuvan.

Ehkä koomisinta tässä turhakkeessa on se, etten ole tainnut edes koskaan nähdä kortin mukana tulevaa elokuvaa "Mitä nainen haluaa". Minua on monesti kutkuttanut ajatus muovien avaamisesta ja elokuvan katsomisesta, mutta en ole raaskinut sitäkään tehdä, koska halusin säästää kortin lahjaksi. Näin jälkikäteen tarkemmin ajateltuna, olisin sen hyvin voinut tehdä, sillä olisihan muovi pitänyt avata kuitenkin ennen kortin kirjoittamista ja kuoreen laittamista! Äly hoi, jätti taas!

Tämänkin tavaran saa se, joka kehtaa pyytää. Varoituksen sanana sanottakoon, että kortti on tosiaan siistissä säilytyksessäni taittunut, joten uudelta se ei saajalleen tule näyttämään.

#2.2 - Tahmainen näppäimistö

Tää on ihan paras näppäimistö ikinä! Ostin tilalle toisen samanlaisen. Miksikö ostin uuden? No kun räpötin tämän päälle lähes heti hankinnan tehtyäni koko lasillisen punaviiniä. Ei ole siis enää oikein toimiva, ei oikeastaan ollenkaan. En voi ymmärtää, miksi olen säilyttänyt tätäkin rikkinäistä kapistusta kaapin pohjalla niin älyttömän kauan.

Kai minua harmitti, kun se oli melkein uusi ja niin hyvä ennen haaveria. Mutta mitä ihmettä muka teen rikkinäisellä näppäimistöllä? Onko sillä mitään väliä, että näppisparka on uusi ja hyvä, jos se on rikki? No ajattelin varmuuden vuoksi säästää, jos vaikka saan jonkun tosi raflaavan askarteluidean, johon voin käyttää irrotetut näppäimet. En jaksanut edes irrottaa näppäimiä.

Jos tämän joku oikeasti haluaa, niin kommenttia vaan tulemaan. Joutusko kumminkin roskiin? Tää on rikki hei! (Kuva on muuten otettu meidän uudella ihanalla sohvalla!)

#2.1 - Sohva

Tänään uusi sohva saapuu perheeseemme, joten vanha lähtee alta pois. Tämä vihreä sohva on mukavan jämäkkä, mutta kuitenkin pehmeä, oikein mukava kamu. Sohvalla on oikein mukava istua, pötkötellä tai vaikka nukkuakin, tosin levittää sitä ei voi. Elämisen jälkenä kahden tyynyn välistä paistaa pikkaisen valkeaa vanua, ei varmaan olis vaikea korjata, mutta en ole jaksanut.

Sohva tuli meille alunperin lainaan avomieheni siskolta, kun tämä lähti pidempiaikaiseen reissuun ulkomaille ja tarvitsi tavaroilleen tilapäistä säilytystilaa. Rakkauteni sohvaa kohtaan ei iskenyt mitenkään ensisilmäyksellä vaan pikemminkin kasvoi päivä päivältä. Ensikatsomalta sohva oli mielestäni lähinnä ruma, enkä yhtään tykännyt sen väristäkään. Vähän nyrpein naamoin sen kuitenkin meille otin, sillä edellinen sohva oli käynyt jo todella vanhaksi ja huonoksi istua. Tämä kakku oli kuitenkin sisältä niin kaunis (eli siis äärimmäisen mukava istua ja makoilla), että kun kalusteen edellinen omistaja palasi matkoiltaan, emme halunneetkaan enää sohvasta luopua. Niinpä teimme kaupat ja sohva sai jäädä meille. Hyvin on palvellut meitä jo useamman vuoden ajan, mutta nyt on kuitenkin muutoksen aika. Hieman surettaa erota vanhasta kaverista, mutta uusi kätevämpi ja kauniimpi on tilalle tulossa. (Kamalaa, kuinka tylyä tekstiä!!)

Jos joku tämän haluaa, niin tänään voi tulla hakemaan 17.30 jälkeen. Huomenna on jo myöhäistä, sillä jos hakijaa ei löydy, raijaamme sohvan laina-autollamme huonekaluliikeen roskikseen samantein tänään.

Ja koska tätä ei ehkä lasketa oikeaksi hävitykseksi, kun uusi kumminkin löytää paikkansa kodistamme jo tänään, lupaan ja vannon tehdä vielä toisen hävityksen illalla.

#1 - Ihanan söpö mansikkakattila

Ensimmäisen luovutettavan tavaran kunnian saa tämä ah niin ihana mansikka-aiheinen kattila. Ostin metalliromun varmaan lähemmäs 10 vuotta sitten, koska se oli vaan niin söpö. En ole koskaan käyttänyt kyseistä kattilaa, enkä varmasti tule koskaan käyttämäänkään. Oikeasti sydämeni huutaa tuskaisena vastalauseitaan: ehkä käytän sitä vielä joskus, ehkä siihen voisi istuttaa kukkia, mitä se siellä kaapin päällä haittaa. Hei se on ollut siellä kaapin päällä jo 10 vuotta! Nyt lähtee!

Jos joku tahtoo tämän kuvankauniin käyttöesineen omiin hamsterikokoelmiinsa, heitä vaikka kommentilla. Säästäisi minulta samalla miettimisen vaivan, minnekäs minä tämän nyt nakkaan?

Minäkö himohamstraaja?

Kyllä. Asia on pakko myöntää viimeistään siinä vaiheessa, kun asunnossa ei mahdu enää kulkemaan tai kun ketään ei kehtaa päästää sisään ilman kunnon raivausta. Raivausta kipeästi tarvitsevan komeron pikkuhiljaa täyttyessä lattiasta kattoon sitä vielä ajattelee, että kyllä sen sitten huomenna/ensi viikolla/ensi jouluksi siivoaa, mutta entäs sitten, kun tavarat eivät enää mahdu sinnekään?

Läpi elämän jatkunut hamstraaminen on viimein tullut tiensä päähän. Helppoa tämä ei varmasti tule olemaan, mutta parhaani lupaan yrittää. Seuraavan vuoden ajan pyhästi lupaan ja vannon heittää vähintään yhden tavaran päivässä pois. 365 päivää - 365 tavaraa. Alkaa än yy tee NYT!