Tänään uusi sohva saapuu perheeseemme, joten vanha lähtee alta pois. Tämä vihreä sohva on mukavan jämäkkä, mutta kuitenkin pehmeä, oikein mukava kamu. Sohvalla on oikein mukava istua, pötkötellä tai vaikka nukkuakin, tosin levittää sitä ei voi. Elämisen jälkenä kahden tyynyn välistä paistaa pikkaisen valkeaa vanua, ei varmaan olis vaikea korjata, mutta en ole jaksanut.
Sohva tuli meille alunperin lainaan avomieheni siskolta, kun tämä lähti pidempiaikaiseen reissuun ulkomaille ja tarvitsi tavaroilleen tilapäistä säilytystilaa. Rakkauteni sohvaa kohtaan ei iskenyt mitenkään ensisilmäyksellä vaan pikemminkin kasvoi päivä päivältä. Ensikatsomalta sohva oli mielestäni lähinnä ruma, enkä yhtään tykännyt sen väristäkään. Vähän nyrpein naamoin sen kuitenkin meille otin, sillä edellinen sohva oli käynyt jo todella vanhaksi ja huonoksi istua. Tämä kakku oli kuitenkin sisältä niin kaunis (eli siis äärimmäisen mukava istua ja makoilla), että kun kalusteen edellinen omistaja palasi matkoiltaan, emme halunneetkaan enää sohvasta luopua. Niinpä teimme kaupat ja sohva sai jäädä meille. Hyvin on palvellut meitä jo useamman vuoden ajan, mutta nyt on kuitenkin muutoksen aika. Hieman surettaa erota vanhasta kaverista, mutta uusi kätevämpi ja kauniimpi on tilalle tulossa. (Kamalaa, kuinka tylyä tekstiä!!)
Jos joku tämän haluaa, niin tänään voi tulla hakemaan 17.30 jälkeen. Huomenna on jo myöhäistä, sillä jos hakijaa ei löydy, raijaamme sohvan laina-autollamme huonekaluliikeen roskikseen samantein tänään.
Ja koska tätä ei ehkä lasketa oikeaksi hävitykseksi, kun uusi kumminkin löytää paikkansa kodistamme jo tänään, lupaan ja vannon tehdä vielä toisen hävityksen illalla.
Sohvalle löytyi jo ottaja. Hyvä ettei tarvitse heittää toimivaa kalustetta roskiin! Jee! :)
VastaaPoista