Tämän ison kellertävänvaalean karvapeiton sain lahjaksi arviolta reilut kymmenen vuotta sitten. Koska peite oli lahja, en ole siitä voinut luopua. Silloin, kun peiton sain, oli se mielestäni ihanin ikinä! Sittemmin olen hiukkasen kyllästynyt karvaisuuteen ja kelmeän keltaiseen väritykseen. En jaksa kuollaksenikaan mitata peittoa tähän hätään, mutta itselläni se oli aikanaan 120 cm leveän sängyn päiväpeittona. Peitto on tehty ainakin parista palasesta, joten se ei ole ihan yhtenäinen kokonaisuus. Tämä on ihan ehjä ja kai se perussiistikin on. Tosin taisin joskus pitää sitä peräkärryn pohjalla suojuksena, mutta mitäs pienistä.
Tämä vie ihan sikana tilaa kaapista! Huh, kun olen huojentunut tästä luopumisesta! Jos äiti oot vieläkin sitä mieltä, että lahjaa ei saa heittää pois, säilytä omassa kaapissas! ;)
Peitolle löytyi uusi omistaja. \o/
VastaaPoista